Taas huomenna oon vahvempi, mä voin taas kohdata maailman ...

meno viikonloppu, persmäkeä rappusia alas, oksennusta, kylmiä öitä = huonosti nukuttu yö. kiitos otto, että jaksoit yli puolet yöstä narista sen sohvan kanssa, valvottaen mua, kiitos myös siitä 'henkevästä' keskusteluhetkestä. sunnuntai illan pohdintaa mikä itsessä on vikaa, mitä tehdä vioille, mitä tehdä näille päässä kasvaville karvoille? maanantai aamun masennus, miksi mä jouduin juuri tähän rooliin, joka joutuu yksin talsimaan tän kuolleen riihimäen katuja. on ehkä maailman masentavin tunne tällä hetkellä mun elämässä, nousta junasta maanantai aamuna riksussa, noin klo 7:40. kaipaan ehkä kohta rauhottumista, tai sitten en! tekstin sisältökin taas täyttä paskaa.

Ei stereoista Bachia eikä kynttilänvaloa,
vaan pullosta kossua ja sitten tuupataan kunnolla.
Ah, taiteellinen sieluni meni täysin pirstaksi,
kun meno vaan koveni ja multa taju himmeni.

Älä anna niiden masentaa ...

tervetuloo kevät, sua onkin odotettu. lämpimiä päiviä ja kaupan edustalla notkumista, auringosta nauttien. nahkarotsi rupee jopa käymään välillä turhanki kuumaks. ja taas saa huomata haluavansa pois tästäkin paskasta kaupungista, jota riihimäeks kutsutaan. kevät saa iloseks, mutta riihimäkeläiset masentaa. klamydia ja kotiteollisuus jaksaa jyllätä päässä, paljonkos sitä on tullu muuta edes kuunneltua? no ei yhtään, jos ei satunnaista dingoilua lasketa.

Mä pelkään, että mä kuolen tai etten kuolekkaan.
En unta saa, en nukkua uskaltaisikaan.
Mun päässäni hakkaa tango, delirium.

Taivaalta hiljaa kevään lunta tiputtaa ...

miltä tuntuu kävellä tuolla viiden sentin loskassa, jossa lisää tulee taivaalta, ilman katuvaloja, ilman kävelytietä tai kuivia vaatteita, kuivia kenkiä, ynnä muita hienouksia, about 15 kilometriä. toisilla vähemmän, toisilla enemmän. no, ei se hyvältä tuntunu, mut tuli se silti käveltyä! pitihän sitä ny päästä bänditreeneistä poiskin, tosin kyydillä piti aluksi poistua. päädyttiin sit siihen perinteiseen apostolin kyytiin.

kävellessä ehkä vitutti, kun liftatessa ohi ajavat autot lisäsit kaasua. näin myöhemmin ajatellessa sen ymmärtää, neljä järkyttävän näköstä hemmoa kävelemässä, kymmenen jälkeen illalla. kaikki näyttää enemmän tai vähemmän narkkareilta tai ties miltä hulluilta. mutta ymmärrystä ei silti heru autoilijoille siitä, että se kaikki loskapaskat piti meidän (valmiista märkyydestä huolimatta), lennättää meidän päälle! ja otto se vaan lauleli: "I want to know, have you ever seen the rain?"

oli se sit loppujen lopuks kunnon voittajafiilis, kun siitä murun kotiovesta sisään pääs siinä kello puol yhen tienoilla. ja kun lopulta meni sängylle istumaan ja kuumaa mehua joi. saatto olla tosi ylpee itsestään. yön sikeiden unien jälkeen, jokanen lihas muistutti olemassa olosta ja näin jälki viisaana pysty vaan toteemaan, että vittu, ois pitäny venytellä ennen ku ruvettii nukkuu.
ei mulla oo mitään sen tähdellisempää kerrottavaa. olkaa nyt edes tyytyväisiä siitä, että postasin ja jopa kuvien kera. mähän sanoin kuinka sormet syyhyy tossa uudessa kamerassa. ;) mut nyt ajattelin palkita itteni, ja mennä nukkumaan. rankan viikonlopun jälkeen, joka sai mut sairastamaan. kiitos jätkät silti, että pysyitte matkan melko lailla positiivisena ja iloisina!

I'm gonna do it anyway ...

alkuun heti, että en aio selittää miksi näin pitkä päivitystauko, en selitä pahemmin mitä kaikkea olen marraskuun jälkeen tehnyt. selitän vain sen, mitä sormet näppäimistöllä sattuu tanssimaan ja kertomaan. se on joko paljon tai ei ollenkaan. voi myös olla, että sormeni eksyy vielä pyyhkimisnäppäimelle ja painaa kaiken paskan pois. se nähdään pian.

mun ajatukset on karannu taas ja ne leijailee tuolla jossain, niin etten mäkään niitä kiinni saa. lintsaamisestakin hetkellisesti pääsin eroon, mutta päätin sitten alottaa taas. tekosyitä kaikkeen on vaan niin käsittämättömän helppo keksiä.

olo on kuitenki voimakkaampi ja jaksavampi jollakin tavalla. tuntuu, että voisin kohdata vaikka mitä, eikä se mua pysäyttäis. toisinaan kyllä iskee sitten aivan kauheet kohtaukset: "olen paska, en osaa mitään, meen roskiin". stressaan silti, koulu, tuleva kesätyö(joka ei innosta millään tapaa, edes raha ei motivoi mua millään tavalla), viikot, viikonloput, opiskelu, koululle kävely, tupakat. mikä vaan stressaa, silti en kuitenkaan samaan aikaan stressaa. miten on mahdollista.
lauantaina hypättiin kuitenkin traktorin kyytiin. eksyttiin tarkoituksella hämeenlinnaan arx talolle, sankkerit ja commercial agents(ja moni muu bändi mikä ei kiinnostanut millään tavalla) esiinty siellä sit. hauskaa oli, vaikka toisinaan vitutti salaisesti. keksitki maistu ulosteen ja ruohikon sekoitukselta. onneks helvetin hyvä meininki korvas keksien maun. ja traktorilla toki takas turenkiin.

ainiin olihan mulla viime viikon maanantaina synttäritkin, jonka kunniaks sit tuli hankittua canon eos 1100d. sehän se on mun uus kultaseni nyt(ei se tietenkää simbaa voita mutta kuitenkin), ja kuvaileminenki maistuu taas ihan erilailla. mihkään ei malttais lähtee ilman kameraa.

... ja munku pitäis olla lukemas fysiikkaa nyt, HUOH.

We're on our way
Living for today
We make our move
And you know we'll never lose

ps. värjäänkö hiukset mustaks kokonaan takas..? vai pidänkö hiukset blondimustina tai sit blondipunasiks?