mun ajatukset on karannu taas ja ne leijailee tuolla jossain, niin etten mäkään niitä kiinni saa. lintsaamisestakin hetkellisesti pääsin eroon, mutta päätin sitten alottaa taas. tekosyitä kaikkeen on vaan niin käsittämättömän helppo keksiä.
olo on kuitenki voimakkaampi ja jaksavampi jollakin tavalla. tuntuu, että voisin kohdata vaikka mitä, eikä se mua pysäyttäis. toisinaan kyllä iskee sitten aivan kauheet kohtaukset: "olen paska, en osaa mitään, meen roskiin". stressaan silti, koulu, tuleva kesätyö(joka ei innosta millään tapaa, edes raha ei motivoi mua millään tavalla), viikot, viikonloput, opiskelu, koululle kävely, tupakat. mikä vaan stressaa, silti en kuitenkaan samaan aikaan stressaa. miten on mahdollista.
ainiin olihan mulla viime viikon maanantaina synttäritkin, jonka kunniaks sit tuli hankittua canon eos 1100d. sehän se on mun uus kultaseni nyt(ei se tietenkää simbaa voita mutta kuitenkin), ja kuvaileminenki maistuu taas ihan erilailla. mihkään ei malttais lähtee ilman kameraa.
... ja munku pitäis olla lukemas fysiikkaa nyt, HUOH.
We're on our way
Living for today
We make our move
And you know we'll never lose
Living for today
We make our move
And you know we'll never lose
ps. värjäänkö hiukset mustaks kokonaan takas..? vai pidänkö hiukset blondimustina tai sit blondipunasiks?
kokonaan musta!!
VastaaPoista