miltä tuntuu kävellä tuolla viiden sentin loskassa, jossa lisää tulee taivaalta, ilman katuvaloja, ilman kävelytietä tai kuivia vaatteita, kuivia kenkiä, ynnä muita hienouksia, about 15 kilometriä. toisilla vähemmän, toisilla enemmän. no, ei se hyvältä tuntunu, mut tuli se silti käveltyä! pitihän sitä ny päästä bänditreeneistä poiskin, tosin kyydillä piti aluksi poistua. päädyttiin sit siihen perinteiseen apostolin kyytiin.kävellessä ehkä vitutti, kun liftatessa ohi ajavat autot lisäsit kaasua. näin myöhemmin ajatellessa sen ymmärtää, neljä järkyttävän näköstä hemmoa kävelemässä, kymmenen jälkeen illalla. kaikki näyttää enemmän tai vähemmän narkkareilta tai ties miltä hulluilta. mutta ymmärrystä ei silti heru autoilijoille siitä, että se kaikki loskapaskat piti meidän (valmiista märkyydestä huolimatta), lennättää meidän päälle! ja otto se vaan lauleli: "I want to know, have you ever seen the rain?"
oli se sit loppujen lopuks kunnon voittajafiilis, kun siitä murun kotiovesta sisään pääs siinä kello puol yhen tienoilla. ja kun lopulta meni sängylle istumaan ja kuumaa mehua joi. saatto olla tosi ylpee itsestään. yön sikeiden unien jälkeen, jokanen lihas muistutti olemassa olosta ja näin jälki viisaana pysty vaan toteemaan, että vittu, ois pitäny venytellä ennen ku ruvettii nukkuu.
ei mulla oo mitään sen tähdellisempää kerrottavaa. olkaa nyt edes tyytyväisiä siitä, että postasin ja jopa kuvien kera. mähän sanoin kuinka sormet syyhyy tossa uudessa kamerassa. ;) mut nyt ajattelin palkita itteni, ja mennä nukkumaan. rankan viikonlopun jälkeen, joka sai mut sairastamaan. kiitos jätkät silti, että pysyitte matkan melko lailla positiivisena ja iloisina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti