kun hengitys ei kulje ja luulotauti itää sussa. todellista on vain hengenahdistukset, mut kelaat olevas niin sairas ihminen ettei rajaa taas oo näkyvis. todellisuudessa muakin vaan vaivaa flunssa ja jatkuva saamattomuus ja laiskuus. ehkä koeviikko vie jaksamisen, tosin oon niinkin ahkerasti lukenu, et vaan yhen aineen kirjat on esiin ollu kaivettuna. näin selviän ysiluokasta hyvillä numeroilla.
mä oon silti elossa tässä, vaikka blogin perusteella ehkä en olis. huomattava hiljasuuden aika on ollu menossa ja nyt oli pakko ottaa TAAS KERRAN itseään niskasta kii ja yrittää. mulla vaan ei oo kuvia ja jos on, ni ei niitä koneellekkaan jaksa siirtää. toisinaan sitä miettii, että miks pitää blogia ylläpitää jos siihen ei kuitenkaan minkään näköstä jaksamista ole ees. toisinaan vaan on mukavaa kirjotella tännekkin kuulumisia. tällänen mä vaan olen. toisinaan jaksaa jotain ja sit taas joskus ei.
ehkä mun elämässä on kuitenkin sisältöö jo muutenkin niin paljon, ettei sit sillä ajalla minkä vaan saa olla, jaksa kirjotella tännekkään. turengissa oon kolme päivää viikossa ja niistä yhtenäkään päivänä en ehi koneella käydä. mut entäs ne viikon neljä muuta päivää? ne mä vietän sit kouluun keskittyen, mikä ei keskittymistä kuitenkaa ole. tai facebookkia selaten. miksen vois ihan hyvin käyttää aikaa fiksumminkin, kirjottamalla tänne vaikka? no koska oon niin helvetin laiska, enkä saa ittestäni irti tarpeeks siihenkään. ja sit kun se kirjotusfiilis löytyy, ei oo kuvia ja koko ajatus kaatuu siihen. on niin turhauttavaa lisätä tänne bloggaus jossa ei ole kuvaa/kuvia.
ja sitten taas se EHKÄ. ehkä mä huomenna tai ylipäätänsäkkin viikonloppuna saan kuvattua jotakin materiaalia ja kirjotusta tulis ehkä. viikonloppu on kuitenkin aika hyvin suunniteltu etukäteen. huomenna koulun jälkeen kebabille ja simon odottamista asemalla. sitten ku simon juna tulee, suunta on joko hima tai ehkä keskustassa hengailu. viikonloppuna ainoastaan kahdestaan meillä, nyt kun olis viisas kaivais kamerankin valmiiksi kätköistä. ei sitä vaan jaksa mitään, tai jaksa kuitenkaan loppujen lopuks suunnitella. tiedä vielä mistään mitään.
peruskoulun jälkeiset suunnitelmat... onko mulla sellasiakaan. haluaisin kovasti parturi-kampaajaks opiskelee, mut hirvee pelko perseessä vaan, et en pääse pääsykokeisiin/pääsykokeista läpi. ja mikään muu ala kun ei satu kiinnostaa, ellei ehkä pienesti media-assistentti, mikä kuitenkaan ei sit omalta tunnu. ajatukset on sekasin näidenkin juttujen takia ja näitä asioita tulee pohdittua joka päivä.
voi sitä perjantai iltapäivän fiilistä, kun pääsee koulusta ja tajuaa että nyt on 48 tuntia ja ylikin, käytettävissä siihen, ettei tarvitse miettiä koulua. huomista hyvinkin paljon oottaen siis.
anteeks tää kuvaton ja hyvinki masentavan sekava tekstin sisältö. tää oli vaan jotain pääkopan tyhjentämistä, ajatukset ruudulle läiskästynä. mulla ei vaan oo just nyt muuta sanottavaa. ehkä seuraava bloggaus on sit taas sitä normaalia elämän tapaa kertovaa, ainakin toivottavasti.
vaipuisin mielläni jonkin näköiseen horrokseen, miten ois?
Kyl sä kampaajaks pääset =) hae vaikka pelkkää sitä alaa ja moneen eri paikkaan, eiköhän joku koulu sut haluu ottaa :) Mä ainaki haluun uskoo niin.
VastaaPoistasitä mäkin tässä toivon, et joku paikka mut ottaa.. mut en mä tosiaan hae ku kahtee eri paikkaan. :D
VastaaPoista