now i feel good, i just want to take it easy ...

tässä mä taas oon, hieman muuttuneena viime kirjotuksesta. oon ehtiny värjätä hiukset punasemmaks, ottaa snake bitesin pois ja kiristää muiden hermoja, mikä on kyllä aivan tavallista multa.

väittelin spurgun kanssa siitä mikä on suomen kieltä ja siitä mikä tekee onnelliseks. se ei voinu ymmärtää et moni asia on mielipidekysymys, eikä se sen oma mielipide oo aina just se oikee. olihan se keskustelu mielenkiintonen ja sai iloselle tuulelle jostain syystä.


pussikaljaelokuva oli hyvä, mut huono samalla. nauraa sai, mut en tienny, et nauroinko ainon surkuhupaisalle narisevalle penkille enemmän ku leffalle.
mut viikonloppu oli ihana. vaan minä ja simo, ja muutama epäonnistunu häiriköintiyritys. katottiin leffa tai pari, syötiin hyvin ja oltiin. joskus rauhalliset koti-illat on vaan just se mitä kaipaa, nyt taas jaksaa monet perjantai illat painella menemään.

mulla ei oikeestaan oo mitään sanottavaa just tällä hetkellä, mä vaan oon ja mut on vallannu sellanen rauhallinen fiilis, mikä tuntuu hyvältä.

mun elämä tässä, en siitä vaihtais päivääkään
vaikka helvetissä en muuttais siitä hetkeäkään

Now baby, you must calm down and call me ...

"paula jääppäs hetkeks tähän puhuu"
"emmä haluu"
"no sillä ei oo merkitystä" ...

kyllä, mä jäin puhumaan sit. mulla on kuulemma havaittavissa ylivilkkautta ja keskittymiskyvyn puutetta. joo, oon itekkin huomannu kyseiset asiat, mut en löydä asialle mitään järkevää selitystä. en vaan pysty olee hetkeekään tekemättä mitää, sanomatta mitää ja keskittymine ei onnistu kovinkaan kauaa. taas on kuulemma otettava itteensä niskasta kiinni tai tsuuum... kaikki menee kuulemma helposti perseelleen.


hupsista, sanon mä. pistin sit torstaina puhelimen vahingossa paskaks ja tadaa, uus on kourassa jo. oon niin in love tähän uuteen. väri ja näppäimistö ehkä jotain niin unelmaa! ainut miinus puoli et vanhan muistikortin videot ei suostu toimimaan tossa uudessa luurissa. pikku vikoja!

viikonloppu turengissa oli... mitä mielenkiintosin, tai ehkei sinänsä. pitkästä aikaan join siihen asti, että tuntukin jossain. tapasin simon sukulaisia ja se oli ihan mielenkiintosta, mua raahattiin puol väkisin olohuoneeseen moikkaa sen vaaria, apua!

tänään kotimatkalla koulukyydissä sit oli uus kuski ja se heitti reitin ihan väärinpäin. mulla ei koskaan oo ollu huono olo tehdessä matkaa autolla, mut tänään koin sit ekaa kertaa elämässä matkapahoinvointia. ei tosiaan ollu mikään mahtava olo.

mut nyt kaikki taas tuntuu niin helpolta, mulla oli suunnitelmaki täks päiväks valmiina, mut tais mennä maton alle sekin. pian taas kaikki leviää käsiin ja mihkään ei oo aikaa. nytkin ku haluais vaan olla, mut silti energiaa on kaikkeen muuhun ja kokoaika pitäis tehä kuitenki. mut en oo sellasta lukijatyyppiä, et jaksaisin vaan keskittyy lukemiseen, siks en oo koskaan oikeestaan kokeisiin lukenutkaan, ku en mä pysty. pitäis, varsinkin numeroiden nostamiseks, mikä tässä päämääränä olis.

viikonloppua taas odotellen. perjantaina koulun jälkeen lampsin kampaajalle(josta sain tet-paikan! :)), parturoin hiuksia vähän lyhyemmäks ja sit punasta hiusväriainetta kaupasta. tän jälkeen muruu vastaan asemalle ja sen jälkeen ehkäpä leffaan. illalla sit murusen kanssa meille ja ah, lauantaina hima meijän vallassa. great!

on mukavaa olla rappiolla, olla vaan täysi nolla ...

maanantaina koulusta kotiutuessani posteja selaillessani oli mukavaa postii joukossa. mun tilaama pipo ja korvikset saapu cyberistä! oon niin in love tohon pipoon, vaik jouduinkin sen ottamaan kieltämättä hieman vääränä värinä, mut nyt tuntuu, et ehkä jopa näin valkonen on parempi ku se iänikunen musta. mut tolla 12 euron hinnalla saa tosiaan hyvä ollakki. tossa kuvassa se pipo vähän näkyykin, mut se ihana tupsu ei näy kunnolla. :(

ja tänään sit väkersin mun tatuoinnin valmiiks asti. lisäsin siihen varjostuksia ja tekstin "every rose has its thorns", ja juu poisonin biisin mukaan. mut se on vaan niin kuvaava lause, koska eihän meistä kukaan oo täydellinen, vaik niin toiset aina välillä tuntuu luulevan. oon ihan tyytyväinen tohon jälkeen kyl, vaik kybällä sitäkään ei taas tehty(kuinka viisasta...toi on mulla loppu elämän...). ens viikolla kai tatuoin mutsia ja toivon mukaan muutkin jotka multa tatuointii haluu, rupeis keräämään sitä rahaa kokoon pikkuhiljaa.

mulla on viime päivinä taas ollu aivan hirveitä päiviä. tai sellasia, että mikään ei kiinnosta ja mitään ei pahemmin aikaan saa. päätä tulee auottua nii helvetisti ja toimimisten jälkiseurauksii ei tuu mietittyä. tuntuu vaan, et on paljon helpompaa niin.

koulu ei jaksa kiinnostaa yhtään, mä vaan haluisin olla turengissa. koulusta on jo lintsailtu, niinkin tyhmillä verukkeilla, ku et vituttaa sen takia, et heti aamusta joutu enkkua lausumaan. pitäis ottaa itteensä niskasta kii ja hoitaa ysiluokka kunnialla loppuun. sikspä se on adios, meikä lähtee lukemaan ruotsin epäsäännöllisiä verbejä(kiinnostus kympissä..)!

ÄO:ni on kuulemma, normaalia parempi.
miksi kouluja pelkään? olenko muita arempi?
vitut minä mikään viisas ole, tahdon elää vain kuin ihminen.

New look, new page ...

päätin sitten vaihtaa ulkoasua kerralla ja kunnolla. ehkä tää ois hyvä pohja uudelle aktiivisemmalle päivittelylle? kuten huomaa värimaailmakin muuttui kunnolla, kaipasin vaan jotain uutta. otsikkokuva tulee vaihtumaa jossai vaiheessa, kun saan vaan jostain aikaa tehdä paremman.

mutta hyvät lukijat, mitä te tykkäätte? ja juu tiedän tosiaan toi otsikko on melko tönkkö.