ihan ajan kuluks vois pitkästä aikaa jotain sepustaa, turhii ajatuksii.
tänään täs koulupäivän jälkeen hennan pyynnöst soittelin sille, ja se totee jotain tähän tyyliin, et se ei tiiä mitä järkee elämäs on. rupesin sen jälkee sit itekki kelaa, et mitähä täs elämäs tosiaa ois sellast mikä tois jotain järkee. ja ihan suoraan sanottuna, en keksiny ainuttakaa syytä. elämä on sit vissiin ku joku vitun tie. kaahataan sen läpi ja lopus huomataa kui kaikki on menny ihan ohi, että hups vaan, jäi se ja se ja se asia tekemät. mahdottoman upeeta hei, en mä sellast haluu. siks oonki vaan yrittäny elää tätä hetkee ja ottaa joka jutust ilon irti. oon onnistunu siin melko hyvin, ku miettii mitä olin esimerkiks kaks vuotta sit - törkee angstinen paska. nykyään oon vaan törkee positiivinen nauraja paska, kusipääki kaiken lisäks.
sitä kans sit rupee kelaa, et mitä täl elämäl haluu tehä. en tiiä. ja seki rupee olee aika ajankohtane kysymyski jo. ja sen takii ku pitäis miettii mitä täl elämän pätkäl haluu tehä, ni en voi elää enää tässä ja nyt meiningillä. arvatkaa vaa ahistaako, ku joutuu kelaa pidemmällä tähtäimellä asiaa, kiitti ei hei, miljonäärinä ois helpompaa. on mullaki kuitenki jonkun näkösii haaveit mitä haluis elämält, mut niiden kohal pelottaa, et en onnistu toteuttaa haaveita ja must tulee samanlaine ku kaikist muistki.
olen aina janonnut elämää
koska sydän sanoi niin
sain maistaa ja tahdoin heti enemmän
koska sydän sanoi niin
mut ehk suurin syy mikä täs mun elämises on, on kaikki frendit ja musiikki. musiikki helpottaa kaikis olois niin paljon. ja todelliset frendit, sellaset jotka siis oikeesti välittää eikä feidaa, on super tärkeit. ne tukee ja jaksaa. niide kans saa rehaa nii paljo ku sielu sietää. elämä ois törkeen tylsää ilman noit kaht asiaa oikeesti.
oon täs huomannu et mul on frendei koulussaki ja oon alkanu pitää niist tosi paljon. eihän niit oo ku kolme, mut hei ennen ei ollu sitäkää vähää. toimeen tulin kaikkien kans, mut nää ihmiset on niin spesiaalei. ilman niit en naurais todellakaa arkisin yhtää niin paljoo mitä nyt. mut sit vapaa-ajan frendit, ne on tärkeempii luultavasti, erityisesti henna.
mut hei, eläkää elämänne täysil ja nauttikaa siit. repikää siit irti joka ikinen ilon aihe. naurakaa paljon ja itkekää onnest. vaik pitäis kattoo juttui pitkäl tähtäimel, ni muistakaa siin vaihees vaan seurata sydäntänne. ainaki mä ajattelin tehä näin.
sisko meille on annettu elämä
ja mä en aio heittää sitä menemään
olen aina tarttunut joka sekunttiin
ja se on sattunut mutta sydän sanoi niin
(ainii, voisin lupailla kans et kyl pian tulee ihan jotain kunnon juttuuki mitä on tapahtunu ja kuulumisia tms)
no tän viikonlopun jälkeen tulee varmasti juttuu! :) tuuks sit huomen skoles jälkee keravalle?
VastaaPoista