sade ropisee kattoon ja ulkona istuessa vois kuulla melkein mitä vaan. tuntuu että kaikki on väsynyttä. väsymys on kaapannu mutkin sisäänsä ja elänki sen takia puoliks horroksessa tän viikon. ainakin siihen asti, et pääsen nukkumaan univelat. ja sehän mut tuntien vie sit aikaa ja paljon.
väsymys juontaa juurensa lauantaille. sitä vaan huomaa ettei oo ehtiny mennä nukkumaa ja kas, kello onkin jo aamu seitsemän. tulihan siinä koluttuu mitä kaapeista löytyis, saisko olla muovailuvahalta haisevaa jäätelöä? ei tänään, päädyn vuoden vanhoihin ranskalaisiin.
josko kömmittäisiin sit nukkumaan, kyllä kiitos. katsotaan sitten lisää parin tunnin päästä. ja sitten mä herään puol kymmeneltä, niin myös muutki. hauskaa oli, itkettyykkin tuli, kukin omalla vuorollaan ja omasta syystään. piirrettyjen kattomis maratoonikin tuli suoritettua ja en varmasti vähään aikan haluukkaan kuulla sanaa disney chanel. itkua ja raivoa, mut eniten naurua, joten loppu hyvin kaikki hyvin! rankka ilta, muuta en totee, kuviakaan en omista. ehkä sitten ens kerralla.
tet-viikko lähestyy(ja samalla myös sen jälkeinen syysloma!) ja jänskättää. mut mukava päästä pois koulusta ja unohtaa pariks viikkoo kaikki ysiluokan tuoma stressi. mulla on välillä illalla nukkumaan mennessä pelko, et en selviä tästä lukuvuodesta. ja paskanmarjat, minähän tulen selviimään, turha murehtii.
viikonlopun merkittävimmäks biisikski nous mulla
leevi and the leavingsin pimeä tie, mukavaa matkaa. itku siin tuli vieraaks ku kuunteli ja himaan päästyä piti itekkin viel laittaa soimaan ja itkee hieman lisää.
kiitän ja kumarran, haluan nukkumaan vaik kello onkin vasta kuus. oon väsynyt, univelkojen lyhennys alkakoon. ja otto, jos luet tätä, kyllä sä ne sun rahat siit rullakebabin puolikkaasta saat, sit joskus.
