Hey, I'm here again, but now I'm gonna stay

kuva on vanha, mut mulla ei oo mitään uuttakaan, valitettavasti...

moi tässä mä taas, tai paremmin ehkä vihdoinki. kehtaako tätä naamaa täälläkää enää näyttää, ku kirjotusta ei mistään suunnasta juurikaan tipu, mut hei mulla on kerrankin oikeesti paljon tekemistä!

viime aikoina parhaaksi kaveriks on ilmottautunu kännykkä, ei ois hetkee millonka se ei kädessä olis. toisaalta, ei se kännykkä mun kaveri oo, vaan se henkilö siel toisessa päässä. mä en halua, enkä pysty olemaan erossa mun murusta. mut tahtomattani mun on pakko olla, mikä voi kuitenkin pitemmällä tähtäimellä olla hyvä juttukin. ehkä on hyvä vaan ettei toisen naamaa nää joka päivä, niin ehtii kaipaakkin kipeesti, eikä tule kyllästyttyä. anyway, vasta ylihuomenna nään mun murun taas...

sydän sanoo, että jaksan odottaa
kunnes uudestaan sut nähdä saan.

yheksäsluokka on tullu jo kirottua monta kertaa. mulla ei oo kun paineita paineiden perään. nytkin pitäis lukea ruotsin epäsäännöllisiä verbejä huomiseks, tän yhen päivän varotusajalla. äikässä pitäis kirjottaa aine, lukee pari kirjaa ja viel siihen päälle tehä jonkunlainen kansio kirjallisuudesta. ja se, et luulin, että nää tet-asiatkin ois ollu yks tosi helppo juttu, valitsen vaan jonkun paikan, mut ei. kun kiikutan lapun opolle, se totee, että hei, sä et tosiaa mee tonne tettii, meet kyllä nyt kampaajalle. joo ei tosiaan kiinnostais millään lakasta vaan kampaamon lattiaa... tosin nyt mulla ei oo pienintäkään hajua minne mä olen taas tettiin menossa. no se selviää. ja tähän päälle mulle vielä sanotaan, et hei rankemmaks vaan käy ja muistathan samalla vielä tsempata. eikä sanon minä.

tää homma ahdistaa, en uskalla katsoa huomiseen
taivas kaatuu niskaan, luu tunkee sydämeen
mieltä kaivertaa, ottaa päähän pikkuisen

viikonloppuna hellittää aina. voi haistattaa pitkät vitut koululle ja kaikelle muulle paskalle. viikonloppuna turenki kutsuu useimmiten, mikä on vaan hyvä juttu. ei mun pää kestäiskään kattoa varmaan viittä päivää viikossa enempää näitä samoja riksunaamoja. en mä sillä, et kaikki täälläkään perseestä ois, tää vaan ei oo mun paikka ja tuntuu etten kuulu tänne. kuitenkin toisina päivinä tuntuu, et en vois olla ilosempi siitä, et satun olee täältä. sekava mieli.

kuitenkin tän kaiken lisäksi oon vielä onnellinen. tuntuu, että oon maailman onnellisin jos oon simon luona, tällästä tunnetta en oo ennen ees kokenu. ja niinkun simo joskus kesällä multa kysykin mikä mut tekee onnelliseks, vastasin, et en mä tiiä, pienet asiat(josta simo vast innostukin, mut siitä ei enempää :D). nää tietyt pienet asiat saa mut vieläkin iloseks, kaivoin tänään esille mun aurinkolasit, jotka on niin pienet, et ne on luultavasti siltä ajalta kun oon ollu kolme tai neljä, ja en tiedä miks, mut tää sai mut onnelliseks jollain tavalla. mut sekin, että pääsin käärimään sätkiä pitkästä aikaa ja jopa omat sätkäkamat vihdoinkin, tekee mut tavallaan iloseks. ja se myös, että mutsi osti mulle tänään sellasen pipon mitä oon pitkään jo halunnut. näitä pieniä asioita on vaik kuinka paljon, ei niistä moni osaa nauttii, mut pitäis opetella.

olin niin ilonen tänäänki, ku sain kuviksen työn valmiiks määräaikaan mennessä! tällä työllä tosiaan oli kiire, koska se piti saada valmiiks sitä varten, että se lähetettäis kiinaan johkin näyttelyyn, joka kertoo suomalaisten nuorten elämästä. en tiedä, et onko mun työ sen näyttelyn arvonen, mut kuviksen maikka ainakin oli sitä mieltä. sentään ite olin tyytyväinen työhön(joka siis esitti simoa kitaraa soittamassa ja laulamassa, yllätys sinänsä), koska tein sen maalaamalla, vaikka se ei tosiaan mun lempilaji eikä vahvinta kuviksessa olekkaan, mut se silti näytti hyvältä!

mun pitäis päivitellä enemmän, niin ei tulis tätä typerää tekstiä, mistä en itekkään pahemmin pidä. mä yritän tästä lähtien päivitellä heti, kun on mahdollisuus, eli toisin sanoen aina kun oon vaan kotona illalla sen verran, että aikaa on. tiedän, et tää saattaa jäädä vaan lupaukseks, mut tosiaan mä yritän edes... ehkä tekstin laatukin taas paranis, ainakin hetkellisesti. toisinaan ku sitä miettii jo, että lopettais kokonaan tänkin bloggaus touhun ja keskittyis olennaiseen, eikä tälläseen.

ja näin lopuks mä pyydän, et jos teillä lukijoilla on jotain mistä haluaisitte bloggauksen, kertokaa mulle. mä voisin nyt alottaa tän aktiivisemman bloggailun sillä, ellen keksi jotain muuta. mut ideoita kehiin, enköhän mä jollekkin niistä lämpee ja tee sellasen postauksenkin sit! :)

we got something they can't take away
our love, our lives
close the door, leave the cold outside
I don't need nothing when I'm by your side
we got something that'll never die
our dreams, our pride

mä tulen, mä menen ...

tosiaan aika taas ottaa itseensä niskasta kiinni ja kirjottaa. sama selitys joka kerta, on tapahtunu nii kauheesti plaaplaaplaa. tosiaan, en tiiä onko tapahtunu vai oonko vaan laiska, ainaki tällä kertaa.

mä oon ehtiny ja paljon. mä oon jättäny, mä oon ottanu, mä oon pettäny, mä oon vaan ollu, ja mikä tärkeintä: mä oon ehtiny rakastua. mut asiat meni sotkuu, ihmiset vaa jaksaa tapella... tiiän et on vaikee luopuu rakkaasta ja antaa se parhaalle kaverille eteenpäin, joskus senki joutuu kokee. mut tunteille ku ei voi mitään. tiiän, et jos oisin ite joutunu olee luopuja en mä varmaan anteeks ois pystyny antaa. mut tällä kertaa en ollu luopuja, olin se asia, joka vaihto omistajaa. puhun itestäni ku tavarasta, että mitäköhän vittua taas, maa kutsuu? mut äh, oon rakastunu silti. ja loppujen lopuks kaikki asiat saatiin selvitettyä, ainaki viime viikonloppuun asti. ja huomenna ku meen turenkiin toivon että kaikki on sielläki ok.

koulu alko ja väsymys painaa, taas. peruskoulun vika luokka, panostaa pitäis mut intoo ja kiinnostusta ei panostamiseen löydy. kunnialla pitäis kuitenki yrittää päästä läpi, et jatko-opintoihin pääsis. nytkin pitäis opiskella ihmisen luita ulkoa, mut meikäläinen dataa.

ja nyt postauksen kirjotusta lopetellessa huomaan, et mitään järkevää sanottavaa ei tainnu tulla kerrottuu. koko postaus yhtä seka sotkua, mut mä en jaksa vaan keskittyä, armo väsymys ja kaipaus murun luo. ehkä ens kerralla keskittyminen parempi ja tekstin sisältökin, ajattelin vaan antaa elonmerkkejä.